Koskimelonnan lajit

Kanoottipujottelu eli Slalom – Yhdessä monipuolisimmista melonnan muodoista tarvitaan nopeutta, kestävyytä, tarkkuutta ja kanttia. 1992 Barcelonan olympialaisista lähtien olympialajiksi lasketussa kanoottipujottelussa melotaan 200 m – 500 m pitkä rata alas, kosken päällä roikkuvat parikymmentä porttia numerojärjestyksessä suorittaen. Kilpailulaskusta huomioidaan melonta-aika sekä porttien kosketuksista, ohituksista ja väärään suuntaan suorittamisista tulevat sakot. Nopeimman yksittäisen laskun melonut voittaa. Lajia on harrastettu Merimelojissa jo 80-luvulta lähtien. Vuoden 2005 alusta kilpailukajakkien minimipituus on 3,5 m.

Koskisyöksy eli WWR (Wild Water Race) – Koskimelonnan kestävyyslaji. Tässä hyvää kuntoa ja tarkkuutta vaativassa lajissa melotaan 4,5 metrisellä kajakilla useiden kilometrien pituinen koskia sisältävä matka jokea alas kelloa vastaan. Toinen versio on Rapid Race, jossa vastaavalla kalustolla melotaan kaksi kertaa huomattavasti lyhyempi rata ja ajat lasketaan yhteen. Koskisyöksyn kansainvälisesti menestynein suomalainen meloi Merimelojien riveissä.

Freestyle – Tätä koskimelonnan lajia voisi verrata lumilautailun Halfpipeen. Alle kaksi metriä pitkillä kajakeilla pyritään suorittamaan annetussa ajassa kosken yhdessä aallossa liikesarja, jota arvioidaan suorituksen teknisyyden ja monipuolisuuden perusteella. Toisinaan kilpailuihin kuuluu myös kosken mittainen taitorata. Freestylemelonta on ollut alusta asti Merimelojissakin suosittu ja tällä hetkellä se on nopeimmin kasvava koskimelonnan muoto Suomessa. Harrastajissa löytyy sekä huvikseen, että myös kilpailumielessä harrastavia.

Boatercross - Uusin koskimelonnan laji, jossa sattuu ja tapahtuu myös yleisön iloksi. Boatercrossissa neljä melojaa laskee yhtä aikaa vaativaa koskea ennalta määrätyt pisteet kiertäen ja maaliintulojärjestys ratkaisee sijoituksen. Laji muistuttaa läheisesti esim. lumilautailun boardercrossia. Melojien jakautuminen lähtöihin määritellään ensin melottavilla "aika-ajoilla." Boatercrossissa käytetyt kajakit ovat yleensä samoja kuin koskenlaskussa. Ne ovat lyhyehköjä (max 260 cm), mutta ketteriä ja kohtalaisen nopeita. Niillä on erittäin hyvä kantavuus ja ne on suunniteltu koskeen, jossa on paljon kuohuja ja kuplia. Boatercrossissa vaaditaan hyvää melontatekniikkaa, koskenlukutaitoa, pelisilmää ja voimaa.

Kosken lasku – Todellinen extreme-laji, jossa haetaan omia rajoja. Tarkoituksena on laskea niin isoja koskia, kuin vain omat taidot ja keuhkot sallivat. Toisinaan lasketaan alas vesiputouksia - jopa kymmenien metrien korkuisia sellaisia.
Vain vuosien kokemuksen omaaville koskimelojille soveltuva laji, jonka parista 90-luvulla kehittyi rodeomelonta-nimisen välimuodon kautta freestylemelonta. Kosken laskun harrastajat suuntaavat yleensä ulkomaille toteuttamaan itseään. Rankimmillaan tätä lajia harrastaessa täytyy olla hieman hullu, mutta tyhmä ei saa missään nimessä olla.

Koskiuinti - Suomessa hyvin pienelle suosiolle jäänyt, Keski-Euroopassa huomattavasti suositumpi laji. Koskessa uidaan esimerkiksi neopreeninen märkäpuku päällä ja räpylät jaloissa ylävartaloa kannattelevan kellukelautan kanssa. Uidessa täytyy ehdottomasti käyttää ainakin polvisuojia ja kypärää pinnan alla olevilta kiviltä suojaamaan. Lautta suojaa ylävartaloa, mutta ilman kellukeliivejä ei uimareissulle pidä lähteä, sillä koskelle uimari on monesti pelkkä heittopussi ja pyörteiden vuoksi vesi ei kalluta samoin kuin järvessä. Uimiselle riittävän syvät kosket ovat Suomessa yleensä tulvajoissa, joten vesi on kylmää, eikä laji juurikaan ole Suomessa jalansijaa saanut. Helsingin lähistöllä lajille soveltuvat paikat ovat niin harvassa, ettei seura ole katsonut aiheelliseksi hankkia kalustoa lajia varten.